maanantai 18. tammikuuta 2016

Laskekaa aseenne

Olemme jatkuvasti kotipihasta poistuessamme kepparin kanssa, tai jotain somekanavaa luodessamme varautuneita mahdolliseen haukkumiseen ja naureskeluun. Ajattelemme, että kyseessä on harrastus, jota kukaan ulkopuolinen ei näe hyvässä valossa. Että se on vain harrastajien oma juttu nähdä tämän harrastuksen hienous joka ainoalla osa-alueella.

Ajattelemme herkästi muiden näkevän meidät niinä henkisinä 5-vuotiaina, jotka huutavat koppoti koppotia käsi vimmatusti ilmassa viuhuen. Otamme näin ollen altavastaajan aseman, kun kohtaamme kommentoijan netissä tai kadulla. Meistä tulee hetkessä niitä ärsyttäviä, kovaan ääneen räksyttäviä, häiriintyneitä pikkukoiria, jotka uikuttavat itseään isommalle otukselle turhasta. Mutta kuten tekin tiedätte; ei se iso otus mitään pahaa todennäköisesti aikonut.

Erästä keskustelua netissä seuranneena huomasin keppihevosista ja harrastajista puhuttavan neutraaliin tai jopa positiiviseen sävyyn nuorempienkin ihmisten joukossa. Harrastuksemme on kuulemma monipuolinen ja luova, hyvä vaihtoehto vapaa-ajan viettoon. Ne negatiiviset, henkiseen kehitykseen liittyvät kommentit tulevat noin murto-osalta väkeä, ja ne voi sivuuttaa suit sait. Harvemmin ne heitot saavat muutenkaan erityisen paljoa huomiota, eivätkä ne ihmiset ole edes sen arvoisia. Hyvin moni jopa puolustaa rakasta, kiusaamisaltista harrastustamme.
Jos keskusteluun lisättäisiin muutama keppihevosia harrastava kiihkoilija, lienevät mukavat ennakkoajatukset harrastuksestamme ja harrastajista haudattu. Lukuisat, aiheesta poikkeavat, aggressiiviset saarnat keppareiden hienoudesta, kalliista hevosista, sm-kisoista, este-ennätyksistä ja harrastuksen merkityksestä "tapa ittes" - toivotuksen saattelemana iskostaa syvän hämmennyksen fiksun nuoren keskushermostoon asti.
Siksi olenkin lukenut myös naureskelua keppariharrastajien käytöksestä. Huonot keskustelutaidot ovat tuleva ennakko-oletus meistä: surullisen monen harrastajan ilmi tuoma heikko luetunymmärtäminen ja aggressiivinen sekä erittäin lapsellinen puolustautuminen huutaa punaisena 666 pikselin koossa tuoreimmillaan Niko Saarisen instagramissa, ja samanlaisia tapauksia on ennestäänkin jo ollut. Asialliset keskustelijat jäävät tuon huutavan hulabaloon alle - ne kun kertoivat instagram-tilien olevan suunnattu talleille, eikä keppihevosille, ja olivat sen jälkeen vain hiljaa. Kuten pitikin.

Laskekaa siis aseenne, ajatelkaa mitä sanotte. Omaa harrastusta on hyvä puolustaa tarpeen vaatiessa, mutta asennoidumme niin varautuen muiden keskusteluun keppareista, ettemme edes ymmärrä ihmisten puhuvan niistä hyvään sävyyn. Me luomme niitä stereotypioita nyt; me emme ole niitä hirnuvia 5-vuotiaita, vaan näemmä räjähdysalttiita, ulisevia teinejä. Vastataan ulkopuolisille tästedes ystävällisemmin ilman turhaa puolustelua, sillä keppihevosharrastus ei muidenkaan mielestä tee meistä alempiarvoisia. Ehkä joskus harrastuksen ollessa julkisempi, olisimme sitten muiden mielestä fiksuja ihmisiä.

3 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvä! Mie toivon eniten sitä, että itse keppariharrastajat ymmärtäisivät, että hyväksymällä muiden mielipiteet keppihevosista, saisi heiltäkin ymmärrystä harrastukseensa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus! Olen itsekkin seurannut näitä keskusteluja ja usein tulee hävettyä muita keppihevosharrastajia, ja tässä tarkoitan juuri näitä räjähdysalttiita teinejä. En ihmettele, että miksi jotkut puhuvat meistä kuin olisimme viisivuotiaita, kun näen nämä harrastustaan rajusti puolustavat harrastajat elementissään. Ennen kaikkea meidän keppihevostelijoiden täytyy miettiä käytöstämme!

    Terv. Jemina, Kht Olympic

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista