keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Nousen jaloilleni

niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Kipsiaika on ohi, kepit on heivattu kauas pois, ja nyt on aika treenata kävelyä ja jumpata jalka entiselleen! Blogissakin tämä tarkoittaa heräämistä, kun arki alkaa värittyä muullakin kuin hevosten ompelulla. Jalkaprosessiin voi mennä pelottelevien lekureiden mukaan jopa vuosi, sillä nilkan koukistaminen on tämän kyseisen murtuman yhteydessä haastavaa. Joillakin jalka ei koskaan palaudu ennalleen.

Ajattelinkin ottaa pienen haasteen vastaan ja jumpata koipeni kuntoon jo SM-kisoja varten, ja yrittää päästä karsinnoista läpi koulumestikseen. Hyppäämään en usko pystyväni hetkeen jos enää koskaan, sillä nivelpinta voi olla vaurioitunut ja niin voimakas isku, kuin laskeutuminen, lisäisi nivelrikon riskiä. Seuraan nivelen liikerataa kuvilla, ja ajattelin ottaa videolle ensimmäisen ratsastuskertani kepparilla näin murtumisen jälkeen. Myös otatan jalasta uuden rtg:n etten leikkisi tulella tai tekisi mitään suuria vammoja tehokkaalla treenillä.

En voi kyykätä tai mennä rappusia alas, sekä kävely on jäykkää. Voin varata nilkkaa ojentaessa sille painoa, mutta sillä jalalla en varpailleni pääse. Turvotusta, joka voi pahaisten lääkäreiden mielestä jatkua vielä hyvin pitkään.

Keskeytän haasteen jos kivut yltyvät. Tarkoitukseni on saada vähän iloa irti ja ehkä jopa kiinnostavaa(?) matskua sekä itselleni että muille, kun lähtökohta ei ole pelkkä nolla, vaan huidellaan pakkasen puolella, ja tavoitteena on päästä koulumestikseen suorittamaan hyvä, siisti rata ongelmitta. Jalka täytyy saada notkistettua puolet lyhyemmässä ajassa, ja samaan aikaväliin täytyy sysätä radan harjoittelua sekä jalan vahvistamista.

Kiinnostaisiko katsoa? Videomateriaalia ja päivitystä haasteen kulusta tulisi joka toinen viikko blogiin.

4 kommenttia: