torstai 8. lokakuuta 2015

Komplikaatioita kerta toisensa jälkeen

Arvatkaa vain, kuka on parantunut? En, jumankeuta, ainakaan minä.


Homma saa kokoajan uusia käänteitä, kun kipu ei hellitä, vaan lähinnä pahenee taas. Sen myötä oon käynyt mielessäni läpi kaikki mahdollisuudet rasituskivusta tulehdukseen nilkassa, mutta vanhempieni mielipiteen takia en ole välittömästi vääntäytynyt lääkärille; kaikki mahdollinen on jo tutkittu ja kumottu. Se on pelkkä ruhje.
.. Joka on olemassa vielä reilun kuukauden jälkeen, estää kävelyä ja pistää ontumaan. Rappusiakaan en pääse alas. Yksikin juoksuaskel ja jalassa tuntuu ja kuuluu mojova kruntsahdus. Olin silti toiveikas ja uskoin asioiden olevan kuin mulle oli sanottu. Mun jalka oli sentään kuvattu kahdesti ja julkisen sektorin velttouden takia toka kerta juuri yksityisellä. Mä olin rampannut yksityisellä sillä oletuksella, että siellä tämä kaikki saataisiin kuntoon ihan oikeesti. Sain sieltä käskyn alkaa kuntouttaa nilkkaa, ja eihän siinä sitten muuta kuin nokka kohti fyssaria, eiks ni?
Fyssarilla mun jalkani sai osakseen venkkausta enemmän kuin ikinä. "Ei tää oo vielä mitenkään hyvä mihenkään kuntoutukseen." 

Jaa. No eipä siinä sitte.
Fyssarilta opastus takaisin lääkäriin ja suositteli uutta heeboa, jonka luokse onnuin vielä samana päivänä. Otin vaan sukan pois ja äijä hämmästeli, että miten tää ollaan todettu pelkäksi ruhjeeksi. Jalan liikerata tutkittiin perusteellisesti vielä kerran, kipeimmät kohdat haettiin ja sitten katsottiin uusiksi kaikki kuvat. "Sulla kyllä toi luu näyttää epäilyttävältä. Ettei vain ois murtumaa."

Nyt luvassa magneettikuvat vielä, jotta saadaan tietää ettei ongelma kuitenkin ole nivelsiteissä, joka oltiin aiemmin todettu. Mutta jos mun nilkka on murtunut, se on jo luutunutkin väärin. Mä niin lyön vetoa, että edessä on joka tapauksessa piiitkä operaatio ja saan heittää hyvästit SM2016 koululuokalle, johon ajattelin pyrkiä. Nyt ainakin mennään taas kepeillä.


Olisi tosi hämmentävää toisaalta, että edes voin kävellä murtuneella jalalla. En tiiä kuinka mahdollista se on, koska multa ei oo murtunut ikinä mitään.
Tänä aikana olen tehnyt tilareita, myynyt Viton, lojunut, ja kerran käynyt kepparilla kävelemässä Kirjurinluodossa, seuranani @miikkulii, jota en oo nähnyt moneen vuoteen!


Ennen tämän päivän lääkärinkäyntiä kävin myös napsimassa ulkona muutamat kuvat Norasta, Donesta ja Konasta. Konaa en olekaan täällä esitellyt tai maininnutkaan - kyseessä on jonkin aikaa sitten tekemäni quartertamma.


1 kommentti: