keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

12# Kisoja, Yyteriä ja vilaus Kalloa!

Pahoitteluni taas tästä nolosta hiljaiselosta, nyt kuitenkin palaan bloggailun pariin! Tässä kuluneessa ajassa ei ole kauheasti tapahtunut, olen laatinut pidempää postausta Donesta ja tehnyt talliin uuden orin, Gravityhammer eli Viton. Eilen 21. 7. oli ehkä aktiivisin ja kokonaisuudessaan kivoin kepparitäyteinen päivä hetkeen, nimittäin samaan päivään sain mahdutettua kisat, reissun Yyteriin sekä pikavisiitin Kalloon.

Päivä alkoi kisoilla, jonne lähdin spontaanisti tylsyyspäissäni - ja lähinnä huvin ja liikunnan vuoksi. Yllättäen, mulla ei mitään kovin suurta kisaviettiä enää ole. Kisat pidettiin sora-alueella, jonne oli rajaamattomalle kentälle kyhäilty melkoisen köyhillä resursseilla, kuten penkeillä, tuoleilla ja ämpäreillä esterata. Pitääkseni setin blogissa sellaisena kuin se on tähän asti ollut, eli rehellisenä, on valitettavasti pakko myöntää, että kisoissa oli erittäin paljon parantamisen varaa. Odotukseni eivät ennakkoluuloisena olleet kovinkaan korkeat, sillä Pori on melko takapajuinen paikka mitä keppariharrastukseen tulee. Valitettavasti vähäisistäkin odotuksista ainoastaan äänentoisto vastasi odotuksiani, sillä kentän laidalle asetettiin pieni kaiutin kürin ajaksi. Koulukentäksi rajattiin melkeinpä neliön muotoinen alue, joka kyllä vaikeutti hommaa paljon.

Kuten mainitsin, esteet kyhäiltiin harrastuksen alkuaikojen tyyliin mistä milloinkin. Aikaluokkia olivat puomit, 20-30 cm, 40-50 cm ja 60 cm. Tyyliluokan virkaa piti vaatimattomasti 70 cm, joka periaatteessa oli hyväkin veto, vaikka hyvin pirullinen. Noilla korkeuksilla tyyli on vasta koetuksellakin. Ongelmia tuotti pieni epäilys tuomaroinnin puolueettomuudesta, sillä ensimmäisen luokan sijoittuneisiin ei lukeutunut silmämääräisesti nopeimpia ratsukoita. Seuraavassa luokassa eräs osallistuja otti kaikista lähdöistä itsekin aikaa, jolloin ilmeni, että sijoittuneihiin ei lukeutunut nopeimpia, vaan lähinnä ystäviä. Asiasta huomautettiin, pidettiin uusinta, ja kärkeen päätyi sen jälkeen rehellisesti sijoittunutta porukkaa.

Itse päädyin sijoille 60 sentin aikaluokassa, jolloin koikkelehdin Viton kanssa toiseksi. Ensimmäinen sija repäistiin 70 sentin tyyliluokasta Vitolla sekä Ekalla küristä. Kisoissa palkittiin myös kaunein ratsukko sekä ystävällisin ratsukko, ja meitsi vei kauneimman tittelin. Oma suorittamiseni oli pääpiirteissään melko uupunutta. Energia loppua kohden hupeni kovaa vauhtia, jalat eivät enää irronneet hyppyihin ja kür meni improvisoiden ja hölkäten.


Kisoissa lyöttäydyin rohkeasti yhteen porukkaan, joista kahden kanssa päätimme lähteä lämpimän sään vuoksi Yyteriin! Mukaan raahasin Ekan. Kuvat ovat minun, @khtlumokuun ja @khtezmerellan ottamia. Yyterissä ja sen jälkeen Kallossa vietetty aika huipensi päivän ehdottomasti! Käytiin uimassa, kahlailtiin hevosten kanssa sekä innostuimme laukkailemaan alamäkiä. Ylämäissä tarpominen ei ollut miellyttävintä, mutta ainakin kunto kasvoi. Kuvat puhukoon puolestaan!

torstai 2. heinäkuuta 2015

11# Hetken hiljaisuus keppihevosettomuudelle

Olen viettänyt viime viikon Espoossa suhteellisen keppihevosettomissa merkeissä, joten minkäänlaista postaustakaan ei ole ajasta kehkeytynyt. Ennen matkaa pidin kuitenkin mahdottoman suurelle porukalle kouluvalmennuksen, joka meni omaan makuuni melko köyhästi juuri suuren ihmismäärän takia. Tehtiin avoja, sulkuja ja keskiaskellajeja, ja se oli liikaa ohjelmaa, jos yrittää sulloa sitä tunnin pituiseen, yksilölliseen valmennukseen reilusti yli 5:lle hengelle. Tämän jälkeen jäätiin hyppimään esteitä, johon olin varautunut ottamalla silloisen heppani Snon mukaan. Samana päivänä poni myytiin kahdelle valkassa olleelle, sillä he tykästyivät tuohon karvatollukkaan paljon ja itselläni ei ollut intressejä pitää heppaa. Kuvat ovat Vilman ottamia.


Lyhyt katsaus viime viikosta sisältää kotileikkiä poikaystävän kanssa vuokrakämpässämme, Pride-kulkueen, uusia ystäviä ja ennestään tuttujen kavereiden näkemistä sekä päivittäistä visitoimista joko Helsingin keskustassa tai vähintäänkin Sellossa. Yksi päivä nähtiin Maikkenia, mutta muiden kepparikavereiden kanssa näkeminen jäikin sitten väliin. Oli kuitenkin tosi mahtavaa taas kerran; viime vuonnakin tehtiin samanlainen reissu. Pride-kulkue oli ihan huippu.
Keppareista mukana oli ainoastaan aloittamani oma kirjava projekti, jota en oikeastaan jatkanut koko viikon aikana ollenkaan. Harmittaa kauheesti, sillä nyt ei voi enää sitäkään jatkaa: tarvitsee tosiaan tehdä niitä tilareita, etteivät rahat loppuisi heti kesken. Omat projektini kirjavasta Doneen ja Noran suitsiin jäävät siis yhä edelleen taka-alalle.

Eiköhän tästä silti edetä vielä ennen kuin yo-kirjoitukset ovat ohi. Tulossa on myös muitakin uusia, kivoja asioita, joita asetan kepparijuttujen edelle.
Tänään kävin Fionalla ulkona - nimenomaan kävin, sillä loppuenlopulta en jaksanut tehdä muuta kuin maata sen kangaspallon kanssa keskellä pihaa. Ihan mahdottoman kuuma.