tiistai 21. huhtikuuta 2015

3# Ihanne kipujen edelle

Lukion toisen liikuntakurssin myötä olen joutunut kohtaamaan taas kerran iänikuisen ongelmani, jonka olisin voinut sivuuttaa olemalla aktiivisina kepparivuosinani fiksumpi ja vastuuntuntoisempi. Ja vähemmän idiootti. Jaloista tulee vähänkin rasittavassa liikunnassa aivan voimattomat, jalka nytkähtää ja meinaan kaatua, kipu säteilee polvista koko jalkaan ja en voi antaa täyttä 100 %:a missään suorituksessa. Tätä on ollut jo ruhtinaalliset 6 vuotta, mutta vasta lopetettuani keppareilla ratsastamisen (tylsistymisen vuoksi) opin pitämään itsestäni huolen. Myöhään.
Jalkaongelmien suuri määrä liikkeiltään luonnottoman lajin parissa on itsestäänselvyys, mutta lähes kukaan niistä kärsivä, en aiemmin minä, etkä tuskin vielä sinäkään, suhtaudu asiaan niin vakavasti kuin pitäisi.

Huomasin kipua polvissa jo varhain alettuani harjoitella ihannetyyliäni; varpaat edellä, kantapäät irti maasta ja jalat ylös ja eteen. Ensimmäinen pahempi kipu iski puoli vuotta harjoittelun aloittamisen jälkeen hypätessäni 30 sentin "innareita" Jättiksellä, jolloin vihlaisi niin pahoin, etten voinut jatkaa sekä polvi koukistui alla niin kuin siinä ei olisi ollut enää mitään voimaa. Sitä kesti useamman sekunnin, kun taas otin varovaisen askeleen ja kipua huomaamatta jatkoin liikkumista. Asfaltilla. Enkä koskaan muuttanut tyyliäni, otin vain polvituen ja lääkkeitä ihan järkyttävästi.
Vuoden 2013 tienoilla sain diagnoosin hyppääjän polvesta, eli asiasta välittämättä jänteeni oli ehtinyt jo revetä. Se ei ole tähänkään päivään asti helpottanut, sillä en noudattanut liikuntakieltoa. Selitin kivusta ja sen tietoisesta huomioimatta jättämisestä blogissani häpeilemättä kaiken sen ajan, kun olisin voinut korjata asiaa ja antaa tulevaisuudessa itselleni mahdollisuuden juosta. Nyt vain pelkään olleeni mukana luomassa ajatusta, jossa kipu on normaali ja olennainen osa tätä harrastusta. Ei ole.
Todennäköisesti se jänne ei olisi revennyt, jos olisin noudattanut edes niitä aiempia liikuntakieltoja.




On surullista huomata, miten moni tekee täysin samaa kuin minä joskus; puhuu kivuista tekemättä asialle mitään. Siitä näyttääkin tulleen hyvin tavallinen asia, sillä siihen ei kiinnitetä huomiota enää. Siksi varmaan moni ignooraa kehotukset hillitä liikkumista ja jatkaa samaan malliin kivuistaan kärsien. Onko se oikeasti vaivan arvoista, kituuttaa kipeillä jaloilla ollaksesi hyvä ratsastamaan keppihevosilla? Eikö joskus voisi vain mennä kivun sallimissa rajoissa ja ajatella vähän etukäteen?

Otsikko on kuin kirjoittaisin syömishäiriöstä, mutta eiköhän näidenkin jalkaongelmien kanssa mennä jo melkein yhtä överiksi keppihevosharrastuksessa. Ja se on kaukana ylpeilynaiheesta; on lähinnä naurettavaa, jos joku hakee kipeillä jaloillaan tietoisesti sääliä tai propseja. Kipeitä kinttuja ei rasiteta, kipu kertoo sinun tekevän väärin ja pyytää lopettamaan.

9 kommenttia:

  1. Tämän kun ihmiset ymmärtäis + käyttäis kunnon kenkiä etenkin asvaltilla. Välillä hirvittää katsoa kun hypätään metriä crocseilla jne... Mulla ei kyllä kestäis jalat päivääkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa toiveessa elän; kunpa vaan tulis ymmärretyksi. Crocsit on kyllä ihan viimenen asia millä kuvittelisin kenenkään edes hyppäävän, huhhuh. :D

      Poista
  2. Tärkeää asiaa :) Tällasista jutuista pitäis puhua enemmän, ennen kuin on liian myöhäistä! Mie oon sen verran mukavuudenhaluinen, että lopetan heti, jos vähänkin sattuu, mikä on oikeastaan ihan hyvä. Oikeastaan olen niinkin mukavuudenhaluinen, etten ole koskaan jaksanut kunnolla opetella ojentamaan jalkoja ja varpaita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (oho, vähän myöhässä..) Hyvä, että sulla on noin päin! Säästää paljon jalkoja turhalta rasitukselta.

      Poista
  3. Tosi hyvä aihe. Itellä jalat meni huonoon kuntoon kisoihin liikaa treenatessa. Nyt on sit vähä aikaa oltu ollenkaan hyppäämättä. Tänään kokeilin hypätä. Muuten meni hyvin mut oikeen jalan ulkopuolen pattiluu kipuloi. Taukoillaan esteistä vielä jonkun aikaa. Jalkojen kivun takia jouduin jättämään tärkeän harrastuksen pois elämästäni. Monta kertaa siinäkin vaan kärsin kivusta. Jalat ei kertakaikkiaan jaksanu. Yleisurheilun lopettamisen jälkeen jalat oli hyvässä kunnossa pitkäänkin. Nyt sitten liikaa treenatessa ne ei enää jaksanu. En haluu että koko loppuelämäni kärsin jalkakivuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paree olla varmuuden vuoks ihan ilmankin liikuntaa ja antaa kamalan treenailun olla jonkin aikaa taka-alalla. :) Hyvä silti, että oot hillinnyt menoa.

      Poista
    2. Noni nyt taas vaihteeks jalat parempana. Vasen polvi viel satunnaisesti tekee lakon. Vielä vähä aikaa hillitympää menoa niin on varmaan taas hyvässä kunnossa. Koulun liikkatunnit ei vaa paljoo asiaa auta.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Olet oikeassa. Myönnän että olen itse joskus tehnyt tuon virheen, mutta sillon kun on mm. nilkka venähtänyt tai polvet olleet ihan liikuntakunnottomia olen onneksi jättänyt taukoa, varsinkin nilkat ovat paljon venähdelleet, mutta sitten ollaan aina pidetty taukoa. Nyt uusin ongelmani on lonkat (tai niiden yläosa, mistä kiinnittyy, kipuillut kauheasti varsinkin maanantain jälkeen ... vai oliko se tiistai?), en tiedä mitä niille on käynyt, mutta olen nyt yrittänyt levätä ja pysyä sisällä nätisti. Valitettavasti olen myös crocseilla joskus mennyt, joka on minusta nyt aivan hirvittävä ajatus! Onneksi ikä tuo viisautta...

    VastaaPoista